Karttojen pohjalta käydystä vilkkaasta keskustelusta on käynyt ilmi, ettei esillä ollutta kuntakarttaa voida toteuttaa vapaaehtoista tietä. Annetun aikataulun kireys asettaa prosessille vielä omat lisähaasteensa. Laajasti on myös todettu, ettei karttahahmotelman mukainen kuntajaotus ratkaisisi sosiaali- ja terveydenhuollon haasteita. Käydyssä julkisessa keskustelussa on tullut varmistus niille eri puolueiden keskeisten vaikuttajien syksyisille linjauksille, että kuntarakennetta ei pakolla muuteta.
Reilu viikko karttojen julkisuuteen tulon jälkeen Helsingin Sanomat julkisti tiedon, että hallitus kaavailee selvitysmiesten käyttöä kuntauudistuksen toteutuksessa. Kyseessä olisi mitä ilmeisimmin kuntajakolaissa määritelty erityinen kuntajakoselvitys.
Nykysäädösten mukaan valtiovarainministeriö voi asettaa yhden tai useamman kuntajakoselvittäjän kuul-tuaan asianomaisia kuntia. Siinä tapauksessa, että joku tai jotkut kunnat eivät hyväksy valtuustossa selvittäjän selvityksen perusteella esitettyä liitosta, on selvittäjällä mahdollisuus esittää kansanäänestyksen toteuttamista. Ministeriö voi sitten määrätä kansanäänestyksen toteutettavaksi.
Jos selvittäjän liitosehdotus saa enemmistön kannatuksen kansanäänestyksessä, voi valtioneuvosto hyväksyä liitoksen vastoin kunnan valtuuston kantaa. Tiedossa ei ole, onko hallituksen tarkoitus edetä näiden kuntajakolain säädösten pohjalta vai muuttaa niitä.
Vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, ettei erityinen kuntajakoselvitys muuta muuksi viime kuukausina esiin nousseita kielteisiä kannanottoja kuntien tahdon vastaisten liitosten suhteen. Varsin laajasti onkin kyselty, mitä selvitysmenettelyllä voitetaan, jos ja kun se ei edesauta kuntaliitosten syntymistä vapaaehtoisesti.
Vaarana on, että olisimme noin vuoden kuluttua samassa pisteessä kuin nyt. Tilanne voi olla vuoden päästä jopa huonompi, koska epävarmuus rakenneuudistuksen tavoitteista ja keinoista on pikku hiljaa alkanut heikentää kuntien keskinäistä yhteistyötä.
Hallituksen 1.2. pidetyn iltakoulun tiedotteessa vahvistetaan aiemmat linjaukset ja aikataulut sekä tarkennettiin niitä. Vastoin kuntakentältä esitettyjä toiveita, ei iltakoulun tulosten tiedotuksessa tuoda esiin uudistuksen kriteerejä eikä keinoja edes yleispiirteisesti. Hallitus ilmoitti tiedotteessaan linjaavansa keinot vasta kuntakuulumieskierroksen jälkeen, jolloin vasta näihin ja muihin auki oleviin asioihin saadaan lisävalaistusta. Ministeri tosin kertoi julkisuuteen iltakoulun jälkeen, että uudistusprosessissa tarvitaan runsaasti selvityshenkilöitä.
Kun uudistuksen aikataulua arvioitiin, olisi ollut hyvä selvittää realistisesti myös se, kuinka kauan kuntien tietoteknisten järjestelmien yhdenmukaistaminen kestää. Käytännössä ei ole mahdollista varmistaa kaikkien järjestelmien yhteentoimivuutta vuoden 2014 loppuun mennessä.
Piirikunta aidoksi vaihtoehdoksi
Mitä sitten pitäisi tehdä? Mitäpä jos kokeiltaisiin Kuntaliiton mallia realistisella aikataululla: toteutettaisiin uudistus kunnallista itsehallintoa kunnioittaen ja alueiden erilaisuus huomioon ottaen.
Kuntaliiton hallitus hyväksyi tunnetusti 20.4.2011 yksimielisen kannanoton kuntarakenneuudistuksen sisällöstä. Se oli kannanotto vahvan peruskunnan puolesta eri alueille sopivien mallien pohjalta, mutta se toi esiin myös mahdollisuuden yhteistyöhön piirikuntamallin nimellä. Piirikuntia voitaisiin rakentaa sinne, missä vahvaa peruskuntaa ei kyetä saamaan aikaan luontevasti. Kuntaliiton hallituksen kannanotossa korostettiin lisäksi kansalaisvaikuttamisen ja palveluiden turvaamista. Metropolialueelle tarvitaan oma malli.
Kuntaliiton hallituksen kannanotossa olennaista on juuri se, että yhdistymisen vaihtoehtona on kuntien yhteistyön tiivistäminen. Se on kannanotossa toissijainen vaihtoehto, mutta ellei kunnallista itsehallintoa kunnioittaen kyetä saamaan aikaan riittävän vahvoja peruskuntia kattavasti, kuten nyt näyttää ilmeiseltä, on yhteistyön tiivistäminen vapaaehtoisten kuntaliitosten rinnalla ainoa realistinen etenemisvaihtoehto.
Jostain syystä lähes kaikkea kuntien yhteistyötä on julkisuudessa usein arvosteltu, vaikka yhteistyön kautta on kyetty saamaan aikaan varsin hyvin toimiva järjestelmä. Joitakin epäonnistuneita yhteistyökuvioita on vuosien mittaan syntynyt, mutta ei niiden varjolla tule poistaa yhteistyömalleja ja niiden kehittämistä ratkaisuvaihtoehtojen listalta, kuten nyt on monella taholla pyritty tekemään.
Jatkumoa Paras-uudistukselle
Yhteistyön ongelmana on monasti koettu olevan liian monimutkainen hallinto- ja sopimusrakenne, syystäkin. Se on heikentänyt yhteistyön johtamista ja kansanvaltaista ohjausta. Tätä ongelmaa voidaan merkittävästi korjata tiivistämällä kuntien yhteistyötä monitoimialaisten kuntayhtymien tai isäntäkuntamallin pohjalta.
Monitoimialaiseen yhteistoimintaorganisaatioon voisi kuulua alueellisesti erikokoista yhteistyötä vaativia toimintoja. Ne toiminnot, jotka vaativat pienempää aluetta toimiakseen hyvin, voisi organisoida esimerkiksi laajemman yhteistyöalueen sisällä toimivina useammasta kunnasta koostuvina palvelualueina.
Tällainen monitoimialaisuus mahdollistaisi myös sosiaali- ja terveydenhoidon sekä keskiasteen koulutuksen säilyttämisen kuntahallinnon sisällä, kuntien vaikutusvallan piirissä. Mikäli ne organisoidaan eriytetysti ja sosiaali- ja terveyspiirien rahoitusta eriytetään kunnista, on kunnille jäämässä vain maksajan rooli. Toimivia kytkentöjä muihin kunnan toimialoihin tarvitaan, kun esim. halutaan ennaltaehkäistä sairauksia tai kehittää avopalveluvaltaisia palvelujärjestelmiä tuloksekkaammin. Kuntien peruspalvelujen valtionosuudet tulee jatkossakin maksaa kunnille.
Luomalla tiiviimpiä yhteistyömalleja kyettäisiin niiden hallintoon nimeämään kuntien luottamushenkilöiden ykkösketju, jota ei nykyisin riitä kaikkiin yhteistyöorganisaatioiden päätöksentekoelimiin. Siten selkeytettäisiin johtamista. Kaikki edellä kuvattu parantaisi peruskuntien ja yhteistyöorganisaatioiden yhteentoimivuutta.
Tällainen etenemistie muodostaisi myös luontevan jatkumon Paras-uudistuksen ja nyt työn alla olevan rakenneuudistuksen välille. Järjestelmän rakentaminen ja ohjaus voisi tapahtua esimerkiksi valmisteltavan puitelain ohjauksessa. Sen valmistelu olisi tärkeää tehdä parlamentaarisen valmistelun pohjalta, aivan kuten Kuntaliiton hallitus huhtikuisessa kannanotossaan esitti.
Vapaaehtoisten liitosten tukemista tarvitaan
Maan hallituksesta on viestitty, ettei kuntien vapaaehtoisia liitoksia tueta jatkossa. Viesti on ymmärrettävä kun tiedämme valtion talouden heikon tilan. Tuota linjausta kannattaa kuitenkin vielä harkita perusteellisesti.
Kannattaa muistaa, että kuntaliitoksista mahdollisesti aiheutuvan valtionosuuksien alenemisen korvaami-nen kunnille ei maksa valtiolle mitään. Sitä kautta ei valtionosuuksina makseta yhtään enempää, kuin jos kuntaliitoksia ei tehtäisi lainkaan.
Paras-hankkeen puitelain kuudennen pykälän viimeisen momentin määräys, että valtioneuvoston asetuksella olisi pitänyt säätää erityistason sairaanhoidon toimenpiteiden määrittelystä ja niiden keskittämisestä jäi tekemättä, eikä liioin sairaanhoitopiirien keskinäistä työnjakoa selkeytetty, koska tuo valtioneuvoston asetus jäi valmistelematta ja säätämättä. Jos nuo toimenpiteet olisi toteutettu, olisi monta erityissairaanhoitoon liittyvää ongelmaa kyetty ratkomaan.
Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan STM:ssä panostetaan sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien saamiseen samaan organisaatioon. Kuitenkaan tutkimustuloksia tai kansainvälisiä vertailuja ei ole esitetty, joiden mukaan esimerkiksi erityisen vaativan erikoissairaanhoidon yhdistämisellä neuvola-toimintaan tai lasten päivähoitoon saataisiin jotain merkittävää tuloksellisuutta aikaan.
Hallituksen 1.2. iltakoulun tiedotteessa tilannetta selkeytetään kuntahallinnon kannalta oikeaan suuntaan, kun todetaan: ”Lisäksi hallitus käynnistää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluraken-teen uudistamisesta oman jatkotyön, jossa selvitetään palvelurakenne muodostuvien uusien pe-ruskuntien pohjalta siten, että pääsääntöisesti palveluiden rahoitus- ja järjestämisvastuu on kun-nilla. Työ valmistuu toukokuun 2012 loppuun mennessä.” Kuntien kuntarakennelausuntojen vaikutukselle tosin jää näin aika lyhyt aika, koska lausuntoaika päättyy 13.4.
Timo Kietäväinen
Kuntaliiton varatoimitusjohtaja