Saavutettavuusopas (työversio)

II: 1. Johdanto

1.1. Oppaan tavoite

Saavutettavuusoppaan ensimmäisessä osassa käytiin läpi perusteita saavutettavuudesta sekä erilaisia tapoja käyttää digitaalisia palveluita. Lisäksi oppaassa esiteltiin eurooppalaisen saavutettavuusdirektiivin keskeiset kohdat ja direktiivin vaikutuksia kuntien verkkopalveluille pohdittiin.

Käsillä olevassa toisessa osassa pureudutaan saavutettavuuden varmistamiseen osana verkkopalveluiden uudistusprojektia. Erityisesti luodaan valmiudet sisällyttää saavutettavuus osaksi verkkopalveluiden hankintaa. Oppaassa käydään läpi tärkeimmät saavutettavuusvaatimukset, jotta ymmärrys verkkopalveluiden saavutettavuudesta syventyy. Erityisesti oppaassa syvennytään sisältöön liittyviin saavutettavuus¬vaatimuksiin, jotka jokaisen verkkopalveluita päivittävän henkilön on hallittava päivittäisessä työssään. Opas sisältää esimerkkidokumentit liitettäväksi verkkopalvelun hankintaprojektin tarjouspyyntöön. Oppaassa käydään läpi lyhyesti myös saavutettavuuden huomiointi tiedostoissa, joita verkkopalvelut sisältävät.

1.2. Miksi verkkopalveluiden saavutettavuus on kunnille tärkeää?

Saavutettavia verkkopalveluita voivat mahdollisimman monet ihmiset käyttää. Saavutettavat palvelut ovat selkeitä, helposti käytettäviä ja tukevat erilaisia tapoja käyttää digitaalisia palveluita. Kunnille verkkopalveluiden saavutettavuus on erityisen tärkeää, sillä kunnan tehtävänä on palvella kaikkia kuntalaisia ja verkkopalvelu on useimmiten kunnan tärkein tiedonjakokanava. Verkkopalvelun saavutettavuudella voidaan alentaa viestinnän kustannuksia, kun vaihtoehtoisia palvelukanavia ei tarvitse räätälöidä toimintaesteisille kuntalaisille.

Kuntien verkkopalvelut eivät ole kehittyneet saavutettaviksi, vaikka tarve saavutettavuudelle ei ole mitenkään uusi. Syynä saavutettavuuden hitaaseen kehitykseen on ollut tiedon puute: eri ihmisryhmien tarpeita ei ole ymmärretty eikä sitä, miten verkkopalveluista saadaan saavutettavat. Ilmiö on yleismaailmallinen ja näyttää siltä, että saavutettavuus on alue, jossa lainsäädäntö toimii hyvänä tietoisuuden lisääjänä ja toimenpiteiden käynnistäjänä. USA:ssa on useita esimerkkejä siitä, että lainsäädännön kirittämänä saavutettavuus on juurtunut organisaatioon osaksi eri prosesseja. Näin ollen kuntia velvoittava EU:n saavutettavuusdirektiiviin pohjautuva kansallinen lainsäädäntö tulee tärkeään tarpeeseen.

1.3. Miten verkkopalveluiden saavutettavuus taataan?

Kuten saavutettavuusoppaan ensimmäisessä osassa mainittiin World Wide Web Consortiumin (W3C) kehittämä verkkosisällön saavutettavuusohjeet, Web Content Accessibility Guidelines (WCAG) 2.0, on keskeinen kokoelma ohjeita, joiden pohjalta palvelun saavutettavuutta voidaan arvioida ja kehittää.

Saavutettavuusohjeistus tarjoaa menetelmän takaamaan, että tarpeet verkkopalvelun laajalle käytettävyydelle täyttyvät.

WCAG 2.0 on saanut verkkopalveluiden saavutettavuuden osalta de facto -standardin aseman, sillä mitään merkittävää vaihtoehtoista vaatimusmäärittelylistaa ei ole olemassa. Ohje sisältää kolme tasoa: A, AA ja AAA, joista AAA on kaikkein tiukin. Keskimmäinen AA-taso on yleisimmin käytetty ja siihen myös viitataan useiden maiden lainsäädännöissä ja standardeissa. EU:n uudessa saavutettavuusdirektiivissä viitataan eurooppalaiseen standardiin EN 301 549, joka määrittelee vaatimukset julkisen sektorin hankintojen saavutettavuudelle. Voit lataa englanninkielisen versio standardista, Accessibility requirements suitable for public procurement of ICT products and services in Europe, PDF-muodossa.

Verkkopalveluiden osalta standardissa viitataan kuitenkin taas WCAG 2.0 AA-tasoon, joten se on tässäkin yhteydessä keskeinen. EU:ssa on myös käynnistetty uusi standardointityö, Mandate 554 (PDF), joka pyrkii laajentamaan EN 301 549 -standardia kattamaan mm. mobiilisovellukset.

WCAG 2.0 saavutettavuusohjeet on ryhmitelty neljään periaatteisiin: havaittava, hallittava, ymmärrettävä ja lujatekoinen:

  • Havaittavuus pitää sisällään ohjeita siitä, miten informaatio ja käyttöliittymän eri osat, esimerkiksi  tulee esittää, jotta kaikki käyttäjät voivat ne havaita. Tällöin esimerkiksi kuville on annettava tekstivastine niille käyttäjille, jotka eivät kuvia näe.
  • Hallittavuus liittyy siihen, että käyttöliittymäkomponenttien ja navigoinnin on oltava käytettäviä kaikille. Esimerkiksi palvelun on oltava käytettävissä näppäimistöllä ilman hiirtä.
  • Informaation ja käyttöliittymän toiminnan pitää olla ymmärrettävää. Tähän liittyy selkeä sisältö ja sisällön asettelu.
  • Lujatekoinen kuvaa, että sisällön pitää olla riittävän luotettavasti tulkittavissa laajalla joukolla apuohjelmia kuten ruudunlukijoilla ja ruudunsuurentajilla.

Tämä kategorisointi on hyödyllinen kuvaamaan ylätasolla saavutettavuusohjeita. Jaottelu ei kuitenkaan valota mitenkään sitä, ketkä ohjeiden täyttämisestä hyötyvät ja kenen vastuulla on toimia ohjeiden täyttämiseksi. 
Kunnat eivät pääsääntöisesti itse suunnittele verkkopalveluitaan vaan hankkivat suunnittelun ulkopuoliselta toimittajalta. Esimerkiksi mainostoimisto saattaa olla vastuussa kunnan visuaalisesta ilmeestä ja verkkopalvelun toimittaja sivujen rakenteesta ja teknisestä toteutuksesta. Tyypillistä on myös se, että sivujen sisällöntuotanto on hajautettu laajasti kunnan eri toimialoille. Tällöin on tärkeää miettiä, miten saavutettavuusohjeet jaetaan myös eri toimijoille.

Tässä oppaassa esitettävät saavutettavuusvaatimukset pohjautuvat WCAG 2.0 ohjeistukseen ja ne on ryhmitelty neljään:

  1. saavutettavuusvaatimukset verkkopalvelun visuaaliselle ilmeelle
  2. saavutettavuusvaatimukset verkkopalvelun rakenteelle
  3. saavutettavuusvaatimukset verkkopalvelun tekniselle toteutukselle
  4. saavutettavuusvaatimukset verkkopalvelun sisällölle

Näin jaotellut vaatimukset saattavat olla eri organisaatioiden vastuulla tai samassa organisaatioissa eri ihmisten vastuulla. Pienessä verkkopalveluiden toimittajayrityksessä nämä kaikki saattavat olla samankin henkilön vastuulla. Keskeiset roolit ovat: graafinen suunnittelija, käyttökokemusasiantuntija, verkkopalvelun kehittäjä ja sisällöntuottaja. Graafikko toimii esimerkiksi mainostoimistossa ja suunnittelee kunnan visuaalisen ilmeen.

Käyttökokemusasiantuntija vastaa verkkopalveluiden toimittajayrityksessä verkkopalvelun rakenteesta ja niin sanotusta rautalankamallista. Verkkopalvelun kehittäjä tekee varsinaisen teknisen toteutuksen valitulle julkaisualustalle. Sisällöntuotanto on hajautettu kunnan vastuualueille, niin että vastuuhenkilöt kunnan toimistossa tuottavat sisällön oman vastuualueensa sivuille. Näin jaoteltuna vaatimukset kohdistuvat oikeille tahoille.. On huomattava, että vastuu vaatimusten täyttämisestä ei yleensä ole näin selkeästi jaettavissa. Kaikkien kehitystyössä mukana olevien on tunnettava koko vaatimuslista.

Tässä oppaassa esitellään tärkeimmät saavutettavuusvaatimukset. Esitettävä lista perustuu kirjoittajien tulkintaan tärkeimmistä WCAG 2.0 AA-tason ohjeista ja tavoista niiden täyttämiseksi.  Esitettävät tavat eivät ole ainoita tapoja täyttää vaatimukset eivätkä edes välttämättä parhaita jokaiseen tarkoitukseen. Esitettävät tavat ovat kuitenkin toimineet hyvin juuri kuntien verkkopalveluiden saavutettavuutta arvioitaessa. Esitettävässä saavutettavuusvaatimuslistassa WCAG 2.0 AA-tason ohjeita on yhdistetty ja ryhmitelty. Muotoilu on vapaamuotoinen ja pyrkii avaamaan ohjeita niille, jotka eivät ole aikaisemmin syventyneet saavutettavuuteen. W3C:n sivuilta löytyy täydellinen lista saavutettavuus-ohjeista ja lista riittävistä ja neuvoa-antavista menetelmistä.

Sivujen saavutettavuuteen liittyy lisäelementtejä, joita ei WCAG 2.0 AA-tason mukaan vaadita, mutta, jotka tuottavat hyötyä monille käyttäjille. Näitä ovat mm. viittomakieliset sivut, selkokieliset sivut ja lukemista tukeva puhuminen. Näitä ns. design-elementtejä on käsitelty jonkin verran saavutettavuusoppaan ensimmäisessä osassa. Korkeampaa saavutettavuutta tavoiteltaessa on syytä tutustua WCAG 2.0 ohjeistuksen AAA-tasoon, jossa saavutettavuus viedään paljon pitemmälle.

Saavutettavuus huomioitu -leima
Saavutettavuus huomioitu -leima

Näkövammaisten liitto on lanseerannut Saavutettavuus huomioitu -leiman, jonka avulla verkkopalveluiden tarjoaja voi viestittää saavutettavuuden huomioimisesta sivuillaan. Saavutettavuus huomioitu -leima ei ole osa tulevan saavutettavuuslainsäädännön valvontaa, mutta tukee verkkopalvelun kehittämistä täyttämään lainsäädännön vaatimukset. Saavutettavuus huomioitu -leiman kattavuus on lainsäädäntöä suppeampi, sillä leima kattaa sivujen pääasialliset käyttötarkoitukset, ei palvelua kokonaisuudessaan.

1.4. Verkkopalveluiden saavutettavuuden testaaminen

Saavutettavuusvaatimusten vaatimusten täyttymisessä voidaan käyttää seuraavia tapoja:

  1. Manuaalisesti käymällä läpi tutkittavia sivuja. Näin tutkitaan esim. yleistä selkeyttä, lomakkeiden selkeyttä, käytettävän kielen selkeyttä jne. Tarvittaessa kytketään tyylitiedosto CSS ja erilaiset dynaamiset elementit, scriptit, pois päältä.
  2. Ruudunlukija- ja näppäimistötestaukset. Käydään läpi toiminnallisuutta käyttämällä ruudunlukijaa ja näppäimistöä.
  3. Käyttämällä automaattisia saavutettavuustestausohjelmia. Nämä sopivat manuaalisen sekä ruudunlukijatestauksen tueksi. Pääasiallisena menetelmänä automaattisia saavutettavuustestausohjelmia ei tule käyttää.
  4. Käyttämällä tiettyyn vaatimukseen liittyviä apuohjelmia. Näitä on esim. värikontrasteihin liittyvät ohjelmat sekä nopeiden välähdysten analysointi.
  5. Kehittäjien työkaluilla käymällä läpi HTML sivuja, jotta tutkitaan esim. koodin oikeellisuutta jne.

Saavutettavuuden testauksessa ruudunlukijat ovat tärkeässä roolissa. Eri ruudunlukijat toimivat hieman eri lailla eri selaimissa ja käyttöjärjestelmissä ja siksi on tärkeää testata eri yhdistelmien toimivuus.

  • Windows-pohjaisissa tietokoneissa yleisimmät selaimet ovat EDGE, Internet Explorer, Chrome ja Firefox. Vastaavasti yleisimmät ruudunlukijat ovat NVDA ja JAWS.
  • Mac-tietokoneissa ja mobiililaitteissa on testattava ainakin Safari-selaimella ja VoiceOver-ruudunlukijalla.
  • Android-laitteella ruudunlukijana toimii esim. Google TalkBack 

Tutustu WebAimiin tekemään käyttäjäkyselyyn ruudunlukijoista. On hyvää myös huomioida oman kunnan käyttäjien kokemukset.

Kun kehitetään usein päivitettäviä suuria verkkopalveluita, tulee palvelun saavutettavuus-testauksesta vaativa urakka. Niinpä saavutettavuustestauksen automaatio on tärkeä tavoite.  Manuaalinen saavutettavuustestaus laajoille verkkopalveluille saattaisi hyvinkin viedä viikkoja, kun taas automatisoiduilla järjestelmillä testauksesta selvittäisiin tunneissa. Automatisoidulla testauksella voidaan myös ongelma-alueet löytää aikaisemmin kuin manuaalisella testauksella, joka välttämättä joudutaan aikatauluttamaan niin, että merkittävä kokonaisuus palvelusta on jo valmiina.

Valitettavasti saavutettavuustestauksen automaatio ei ole sillä tasolla, että sillä voitaisiin luotettavasti selvittää, kuinka hyvin palvelu täyttää esimerkiksi WCAG 2.0 ohjeistuksen. Vain pieni osa ohjeista on niin yksiselitteisiä, että automatisoidulla testauksella voidaan luotettavasti selvittää palvelun saavutettavuus.

Vain alle 10% WCAG 2.0 AA-tason vaatimuksista pystytään luotettavasti testaamaan automaattisesti, kerrotaan Dan Holbrooksin kirjoittamassa artikelissa The Power (and Limits) of Automated Accessibility Testing.

Suosittuja saavutettavuustestausohjelmia ovat esimerkiksi

Saavutettavuustestausohjelmat voivat olla erillisiä ohjelmia, selaimien laajennuksia tai rajapintamäärittelyjä, jotka voidaan integroida muuhun testausympäristöön.

Saavutettavuustestausohjelmien kaksi pääongelmaa ovat:

  1. Suurinta osaa vaatimuksista ei pystytä testaamaan ja ohjelmassa ei välttämättä korosteta, mitkä kaikki vaatimukset jäävät testaamatta. Tällöin saattaa syntyä harha, että palvelun läpäistessä testausohjelman palvelu on saavutettava. Näin ei kuitenkaan yleensä ole. 
  2. Automaattiset testausohjelmat tyypillisesti löytävät vääriä virheitä ja tällöin palvelun saavutettavuudesta saa liian negatiivisen kuvan. Automaattitestauksen tulosten tulkitsemisessakin useimmiten tarvitaan saavutettavuusosaamista. 

Ongelmistaan huolimatta automaattista testausta tulee käyttää aina, kun se on mahdollista. Näin resursseja jää enemmän manuaalisen testauksen tekemiseen huolellisesti. Manuaalisessa testauksessa automaattitestaus on hyvä testauksen tuki.

Varsinaisten laaja-alaisten saavutettavuustestausohjelmien lisäksi on paljon eri tyyppisiä apuohjelmia erityistarpeisiin, esimerkiksi värikontrastien tarkistamiseen tai HTML-koodin oikeellisuuden tarkistamiseen.

Tyypillisesti jokainen saavutettavuustestaaja rakentaa itselleen testiympäristön erilaisista testiohjelmista. 
Palveluiden osalta on myös tärkeää etukäteen suunnitella, miten palvelu säilyy saavutettavana, kun sitä päivitetään usein. Tämä on tilanne esimerkiksi kuntien verkkopalveluissa, joissa uutta sisältöä saattaa tulla päivittäin.

Mobiilisovelluksien saavutettavuustestauksessa on lisäksi omat lisävaatimukset, joista löytyy lisätietoa esimerkkiksi Paciello Groupin tekemestä opasta Mobile Testing Guide (PDF).